Tässä tehtävässä kurkistetaan googlen maailmaan. Mitä googlen hakukone löytää minusta? Osumia oli 8, joista tunnistin itseni. Ne liittyvät työhöni; Taidetiistaihin, perhe- ja päiväkerhoihin.  En ollut aiemmin etsinyt itsestäni tietoa näin, ja se tuntui aika oudolta. Olin ollut tietoinen, että jotain tietoahan minustakin löytyy, mutta nyt näin sen konkreettisesti. Kuvahaullakin tuli osumia ja tuli sellaisiakin, joita itse en ollut aiemmin nähnyt. Joten on varmaan ihan hyvä aika ajoin googlettaa omalla nimellä ja tarkistaa mitä tietoa minusta löytyykään.



Onhan se nykyisin aika pelottavaakin kun itsestä löytyy tietoa, joka on näin julkista. Mutta toisaalta kun on seurakunnan työntekijä on oltava ihmisten saatavilla ja tätä kautta se onnistuu hyvin(googlen kautta)

Tilastinti kohta löytyi helposti kojelaudan kautta vuodatus-alustassa. Blogissani oli kävijöitä vähän, vain tämän kurssin kurssikaverit, joka olikin etukäteen oletettavissa. On kai tuommoiset seurantamittarit hyödyllisiä, kun pitää tulosta syntyä. Omassa työssäni mietin miten sitä hyödyntäisi, ehkä siinä miten seurakuntalaiset löytävät jonkun kirjoituksen seurakunnan sivuilta tai vaikka kuinka moni on käynyt katsomassa jotain tapahtumakutsua.

Kävin kurkkamassa twitteriä. Ensin jäykistyin kun ajattelin että sinne pitää kirjautua ennenkuin sieltä saa mitään hakua tehtyä. Jotenkin tässä vaiheessa kurssia tuntuu tuo somen tietotulva lyövän yli minun aivokapasiteetin ja en halua liittyä enää mihinkään uuteen juttuun. Löysin kuitenkin hakureitin ilman kirjautumista. Laitoin googleen Tarja Halonen twitter ja näin pääsin hänen twitter-sivulle. Sitten laitoin hakukenttään sanoja kuten viikonloppu, elokuva, Kreikka ja kirkko.Oli aika huimaa huomata että varmaankin se menee niin että kaikki näkee kaikkien kommentit ja kenelle twittailee ja kuka seuraa ketäkin.

Google documentissa kirjoittaminen oli hauskaa. Minusta oli suurenmoista oppia käyttämään tätä. En kylläkään osaa vielä ajatella kuinka tätä suoraan voisi työssäni hyödyntää. Ehkä jotain tarinoita  tai kertomusia kirjoittaessa yhdessä isommalla porukalla. Kirjoitin siitä kun päähenkilö oli lähdössä naapurin koiran perään, jonka arvioi olevan naapurin Turre. Samoin kokeilimme työparini kanssa vuorokirjoitusta. Se oli niin naurettavaa ja hauskaa, että seinäntakaa työkavereita kävi ihmettelemässä mikä voi olla noin hauskaa ja keskellä työpäivää. (meillä on mahdollisuus olla verkkokurssilla silloin kun meillä ei ole ryhmiä vedettävänä) Kävin myös laittamassa pari sanaa Jeren kirjoitukseen. Tuntui ettei oikein uskalla toisten kirjoitusta mennä muuttelemaan. Että toinen voi loukkaantua kun hänen tekstiä muuttaa, mutta toisaalta se antaa mahdollisuuden vaikka uusiin juonen käänteisiin. Kiva kokemus.